”Ville, minkälaisen
morsiusmaksun joudut maksamaan tulevan vaimosi vanhemmille?”
”…ai, vain yksi
vaimo? Etkö tarvitse enempää?”
”Mistä saatte vettä?
Käytättekö aaseja veden hakemiseen ja kantamiseen?”
Muun muassa näihin kysymyksiin saimme vastata
vieraillessamme eräässä masai-kylässä, Arushassa...
Rekan lavalla.. Vielä hymyilyttää.
|
Saimme poikkeuksellisen etuoikeuden päästä tutustumaan läheltä tähän mielenkiintoiseen yhteisöön. Mielenkiintoiselta ja ennakkoon jopa jännittävältä tuntuneen matkamme aloitimme Lauantaina, 22.11.
Paikallinen ystävämme, jonka kontakteilla saimme sovittua vierailun kylään halusi tarjota meille heti kättelyssä elämyksen…
Perinteinen masai-transportaatio! Ihmisiä täyteen ahdettu rekanlava ja monttuinen soratie, huh?
Matkalla tuli myös vastaan jos jonkinlaista kulkijaa.
|
Noin 20 minuutin pomppuilun jälkeen me kaksi kätemme rakoille puristanutta hyppäsimme lavalta kiittäen kyydistä ja aloitimme kymmenen kilometrin pituisen vaelluksen halki periafrikkalaisten tasankomaisemien.
masaikylä |
Näissä maisemissa sielu lepää ja kelpaa köpötellä.
|
Saavuimme masaikylään n. 3h kävelyn jälkeen iltapimeyden jo
laskeuduttua. Matka taittui rattoisasti kauniita luonnonläheisiä maisemia
ihaillen. Loppumatkan kylälle kuljimme pilkkopimeässä otsalampun voimalla ja
välillä jopa suljimme ne pois päältä, sillä paikallinen ystävämme koki reitillä
pysymisen helpommaksi jos valo ei ole sekoittamassa. Loimme toisiimme hieman
kysyviä katseita, mutta aivan turhaan: Perille päästiin ongelmitta!
Perillä meitä odotti vieraanvarainen vastaanotto. Meidät
ohjattiin perinteiseen lannasta rakennettuun masaitaloon ja teekupit oli
kädessä ennen kuin huomattiinkaan. Ilta sujui rattoisasti, vaihdoimme ajatuksia
ja tietoa niin omista kuin toistemme kulttuureista. Puolin ja toisin aiheutimme
hämmennystä: Masai oli ihmeissään, että eikö Ville tule maksamaan tulevasta
vaimostaan esimerkiksi 12:sta lehmää? Carita taas oli ihmeissään siitä jos
hänestä joku haluaisi edes yhden lehmän maksaa, niin vanha kun muka on? Mene ja
tiedä siitä sitten..
Monien mielenkiintoisten keskusteluiden jälkeen
esimerkiksi siitä kuinka ’’Onko Amerikka Euroopan vieressä?’’ tai naisten
ympärileikkauksesta päädyimme yölevolle. Viimeisen yllätyksenä masaikylä vielä
tarjosi, kun Ville avasi savimajansa oven ja löysi sängystään 3 kanaa
nukkumasta. Voitte kuvitella ilmeen. Seuraavana päivänä tutustuimme kylään
vielä päivänvalossa ja saimme ohjatusti tutustua kylän lähialueisiin.
Hieno ja herättelevä kokemus maailman erilaisuudesta.
Heimoterveisin, Ville ja Carita
Aamuteet huiviin.
|