Matkailu avartaa sanotaan. Sain kutsun What’s work for young people konferenssiin Dubliniin ja päätin tehdä samalla erasmusvaihdon yhteistyökorkeakoulussamme Traleessa.
Matka alkoi hässäkällä Helsingin-Vantaan kentällä, kun huomasin, että olin ottanut mukaani vanhan passini. Mutta onneksi väliaikainen passi irtosi viidessä minuutissa viereisellä poliisilaitoksella. Mars matkaan siis!
Miten kodittomuus näkyy Suomen nuorisotyössä, onko
hyväksikäyttö iso puheenaihe teillä, miten vanhemmuutta tuetaan nuorisotyössä?
Tällaisiin kysymyksiin törmäsin heti ensimmäiseksi, kun tutustuin Traleen Youth
Centerissä nuorisotyöhön. Sain kuulla,
että Irlannin länsirannikolla Kerryn alueella (noin 145 tuhatta asukasta)
työskentelee noin 350 vapaaehtoistyöntekijää nuorisotyössä vakituisen 70 henkilön
ohella.
Nuorisokahviloilla ja koulun jälkeisellä toiminnalla on pääpaino, myös
koulukäynnin keskeyttäneille on nuorisokeskuksissa ryhmiä, jossa voivat jatkaa
opintojaan. Ongelmalähtöinen ja osin aikuislähtöinen ajattelutapa vilahteli
puheessa, mutta iso merkitys myös perheiden tukemisessa ja ehkäisevässä
päihdetyössä.
Konferenssissa nuorisotyöstä puhuttaessa esiin työntyivät
ongelmat, nuorten vaikeudet ja käytös. Suomalainen hyvinvointi ja toimiva
koulusysteemi näyttäisivät niittävän mainetta maailmalla, siitä haluttiin
tietää ja se aiheutti keskustelua.
”Käytänkin esimerkkimaana esityksessäni Suomea”
totesi seminaarin pääpuhuja (skotti) konferenssissa ja kysyi, onko
osallistujissa suomalaisia. Olin polleana tassu pystyssä.
Saari on ihanan vihreä ja matka Traleen taittuu mukavissa
maisemissa, lehmiä, lampaita, heppoja. Muutama aasikin. Sää vaihtelee hetkessä,
kun tuulee, on hyvä olla kiviä taskuissa, ettei lähde lentoon. Irlantilaiset puhuvat
paljon ja ovat välittömiä. Ruokakauppaa joutuu etsimään, mutta pubeista ei ole
puutetta.
Matkoilla tulee mokailtua. Yhden kerran kävelin
ajatuksissani makuupussissaan maassa makaavan ohi, joka tarjosi kuppiaan minua
kohti. Tokaisin kohteliaasti ”no thanks” ja olin kuolla ensin häpeään ja sitten
nauruun tajuttuani, mitä sanoin. Hm, hyvinvointiyhteiskunnan kasvatilla on
vielä paljon opittavaa.
Irlannissa matkaili nuorisotyön yliopettaja Johanna
Kuivakangas