tiistai 26. maaliskuuta 2013

Somea, ihanat somelaiset.


Tekstari, 2.1.2013, kello 11.52. Lähettäjänä 18-vuotias esikoinen: ”Keksin sulle idean liittyen Humakin mainostamiseen kohderyhmänä nuoret (18-24 -vuotiaat). Tää idis ei ole ilmainen, mutta ei mikään vaikuttava mainostuskeino olekkaan. Idea olis semmonen että teet profiilin instagramiin ja järjestät kuvakilpailun. Kilpailun aihe voi olla jotain teiän alaan liittyvää. Kilpailuun laitat kohderyhmälle sopivat palkinnot ja mainostat sitä ainakin humakin kotisivuilla, facebookissa ja miksei muuallakin.”

Vastasin, kello 12.49. ”Mitä sä oot napannut? Sä oot kone. Hyvä idea. Autatko vielä jatkossakin?”

Esikoinen, kello 12.55: ”No perus sipsiä. En saanu viime yönä oikein unta ja kerkesin miettii tota hommaa.”

Ja kaksi kuukautta myöhemmin yhteisöpedagogi-opiskelijani kirjoittaa:

”Hyvä vastaanottaja.
Näin AMK-haun aikana pyörii monien eri koulujen mainoksia siellä ja täällä kalastelemassa mahdollisia uusia hakijoita ja opiskelijoita. Humak on mukana näissä talkoissa Facebookin ja Instagram-sovelluksen avulla.

Keinona toimii valokuvaus-skaba jossa ei palkinnot olekaan mitkään aivan mitättömät! Tarkoituksena on siis napata kuva aiheella ”yhteys”, jakaa se Instagramissa ja tägätä #humakkisa (Kilpailuaika 4.3. – 3.4.2013)



 Nyt pyytäisin teidän avustusta! Käykää Humakin FB sivujen kautta katsastamassa skaban kuva, osallistukaa ja muistakaa tykätä ja jakaa! Näin saadaan skaba leviämään mahdollisimman paljon ja kilpailuun mukaan paljon kuvia. Voittaja voit olla sinäkin!

Kukako olen ja mitäkö minä teen? Olen Tea Junikka, kolmannen vuoden yhteisöpedagogi-opiskelija Äänekosken kampukselta ja suoritan opiskelijarekrytointiprojektia viestinnän ja markkinoinnin harjoittelunani. Tehtäviini kuuluu siis Humakin esittely eri oppilaitoksissa, tapahtumissa sekä yhtenä osana myös tämä valokuvauskilpailu.  Harjoittelu on antanut minulle mm. paljon harjoitusta omasta ”suoraviestinnästä” isoille ryhmille, sekä mahdollisuuden nähdä kuinka hektistä markkinointi voi välillä olla.

Tsemppiä opintoihin, sekä valokuvaskabaan!
Kysymyksiin vastaukset ja lisätiedot saa sähköpostista humakkisa(at)gmail.com
Älkää unohtako tykätä ja jakaa!
Tea.”

Sosiaalisen median mahdollisuudet ovat rajattomat. Tai varmasti jostain löytyy raja, mutta voidaan sanoa, että rajana on taivas. Mielenkiintoista somen opettamisessa ja käytännön toteutuksessa on huomata, että se, mikä on meidän lapsille ja nuorille perussipsiä, vaatii ainakin minulta opettelua, oppimista ja oivallustakin. Esikoinen ja opiskelijani Tea kykenevät katsomaan pidemmälle, sinne, jonne minulla ei taida olla pääsyä.

Tägätkää kansalaiset, tagätkää.

Kirjoittaja Maarit Honkonen-Seppälä toimii Jyväskylän kampuksella viestinnän ja mediakasvatuksen lehtorina, mutta kevään vielä Humakin opiskelijarekrytointiin liittyvän kampanjan projektipäällikkönä.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Miksi Humak? Opiskelijanäkökulmia opiskelupaikan valintaan


Olen Juhis Ranta, vantaalainen yhteisöpedagogiopiskelija. Opiskelen Kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä Nurmijärven kampuksella. Ala tuntuu omalta, sillä pääsen hyödyntämään omia vahvuuksiani tällä alalla. Yhteisöllisyys ja osallistavat toimintatavat ovat minulle tärkeitä niin järjestö- kuin nuorisotyön puolellakin.

Koulun kautta saa hyviä kontakteja ja työllistyä pystyy todella laajasti sekä nuoriso-, että järjestötyön puolelle. Myös omien kontaktien hyödyntäminen opinnoissa on helppoa.
Humakissa opiskelu on joustavaa, mistä on ollut hyötyä myös omissa opinnoissani. Olen pystynyt sopimaan kurssien suorittamisesta juuri itselleni sopivalla tavalla.
Humakia voisin suositella avoimelle ja ulospäin suuntautuneelle, ihmisläheiselle ihmisille.


Olen Henu Ojalehto. Opiskelen yhteisöpedagogiksi Humakissa, kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa. Opiskelen tätä alaa, koska se on ihmisläheinen. Koska koulutuksessa keskitytään niin moneen tärkeään seikkaan yhteiskuntamme hyvinvoinnin edistämiseksi ja koska mua kiinnostaa ne.

Mulle on tärkeää toimia ihmisten kanssa, ja yhteisöpedagogin työtehtävät voivat liittyä eri ikäisten ja -kykyisten ihmisten toiminnan ohjaamiseen. Osaltaan elämänkokemukseni ja harrastukseni myös vaikuttivat valintaani. Olen matkustellut paljon ja tehnyt töitä ulkomailla muun muassa kehitysmaissa vapaaehtoistyössä. Haluan oppia uutta järjestöalalta ja kv-työstä. Tehtävät voivat olla myös kehittämistä tai johtamista kansalaisjärjestöissä.
Työssä tarvitaan laajasti tietoa ihmisen kasvusta ja kehityksestä, ja olen pitkään ollut kiinnostunut ihmismielestä; psykologiasta ja erityiskasvatuksesta. Niistä olen oppinut lisää sekä yhteiskunnan rakenteesta, kulttuureista, osallisuudesta niin yksilö-, yhteisö- kuin globaalilla tasolla.

Opiskelu ammattikorkeassa mahdollistaa käytännönläheisen toimintatavan, paljon harjoitteluita teorian lisäksi ja tasokkaan koulutuksen. Humanistisessa ammattikorkeakoulussa näkyvät humanistiset arvot. Opettajilla on ihmisläheinen työote ja ymmärrys erilaisia oppilaita kohtaan ja he kuuntelevat oppilaita. Mielestäni heidän työmenetelmänsä kantavat tulosta (voin sanoa näin 2,5 vuoden jälkeen
J).
Humakissa voi parantaa ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitojaan. Oppitunneilla on teorian ja seminaarien lisäksi paljon osallistavaa.

Humakin käytyäni tiedän, että työllistymismahdollisuudet ovat hyvät ja työpaikkoja on monenlaisia. Minulla on mahdollisuus päästä paikallisiin, kansainvälisiin tai valtakunnallisiin projekteihin, joista olen kiinnostunut. On hienoa, että mahdollisuudet ovat laajat, sillä myös kiinnostuksen kohteita minulla on paljon. Haluan antaa jotain kansainväliseen työhön, tehdä työtä monikulttuurisessa ympäristössä, olla eri-ikäisten ihmisten kanssa, mutta etenkin lasten ja nuorten kansalaisuuteen katsomatta. Arvostan ihmistä sellaisena kuin hän on. Siksi tärkeää on se, että Humakissa jokainen on tasa-arvoinen. Työssäni se on myös tärkeää ja haluan luoda suvaitsevaisuutta, jota ei koskaan ole liikaa.

Suosittelen Humakia ihmisille, joille erilaisuus on rikkaus. Sellaisille, jotka välittävät ihmisistä, luonnosta ja maailman tilasta. Sellaiselle henkilölle, joka on kiinnostunut yhteiskunnallisista, globaaleista ilmiöistä, ratkaisujen miettimisestä yhteiskunnan epäkohtien, lasten ja nuorten ongelmien kohdalla. Ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään yhteiskuntaamme historian ja tulevaisuuden kannalta, sillä ne selittävät monia nykypäivän polttavia kysymyksiä, asioita ja ongelmia. Me emme kuitenkaan paini vain ongelmien kanssa, vaan voimme työssämme osallistaa ja ohjata ihmisiä luovasti ja hyvillä mielin! Yhteisöpedagogina haluan vaikuttaa siihen, että ihmiset voisivat paremmin, että nuorten syrjäytymiseen, rasismiin, maahanmuuttajien ongelmiin, ongelmiin kotouttamisprosesseissa jne. puututtaisiin. 

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Tornion seikkailijat moniammatillisella talvileirillä


Yhteisprojekti MAMK:in, Haaga-Helia:n ja Nuorisokeskusten työntekijöiden kanssa Hyvärilän Nuorisokeskuksessa

Tornion kampuksen seikkailukasvatuksen opiskelijoista koostuva 12 hengen ryhmä vietti viikon Hyvärilän nuorisokeskuksen maastoissa talvi- ja perinnetaitoja opetellen. Intensiiviviikon teki mielenkiintoiseksi se, että muut osallistujat olivat Mikkelin Ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogiopiskelijoita, Haaga-Helia Ammattikorkeakoulun liikunnanohjaajaopiskelijoita sekä Nuorisokeskusten työntekijöitä. Tällainen moniammatillinen yhteisprojekti sai alkunsa vuosi sitten Seikkailukasvatuspäivillä kun MAMK:n, Haaga-Helia:n ja Humak:in seikkailukasvatuksen ja luontoliikunnan opettajat pohtivat yhdessä Nuorisokeskusten yhteyshenkilön kanssa yhteistyömahdollisuuksia ja avasivat kalenterit suunnittelulle.



Tavoitteena viikon leirillä oli antaa kurssilaisille kokemus moniammatillisessa ryhmässä toimimisesta. Lisäksi kokemuksen reflektointi, reflektointimenetelmät ja ryhmäilmiöiden havainnointi oli tärkeässä roolissa leirin aikana. Menetelmänä käytettiin talviretkeilyä ja perinnetaitoja. Tavoitteena oli tietenkin myös kehittää konkreettista oppilaitosyhteistyötä sekä ylläpitää kontakteja nuorisokeskuksiin. Tornion kampuksen seikkailukasvatuksen lehtori Eeva Mäkelä koki tämä leirin hyvänä päänavauksena tulevaisuuden yhteisprojekteja varten.
 
Tornion kampuksen opiskelija Jessika Antti kirjoittaa kokemuksestaan:

”Lähdimme Torniosta 14.1 klo 5.30 aamulla kohti Nurmesta, valmiina talvivaellusta varten. Edellisinä päivinä olimme tarkastaneet ja koonneet varusteita ja testanneet välineitä. Tavoitteena oli, että kaikilla on tarkoituksenmukaiset varusteet mukana, ja etenkin riittävästi lämmintä vaatetta ja talviolosuhteisiin soveltuvat makuupussit, makuualustat, termospullot jne..  

Meidän torniolaisten osalta tämä viikko kuului Ryhmäprosessit seikkailukasvatuksessa –opintojaksoon  ja tavoitteena olikin havainnoida ryhmäilmiöitä.  Hyvärilässä opiskelijat jaettiin uusiin ryhmiin, jossa jokaisessa oli edustajia eri oppilaitoksista ja nuorisokeskuksista. Uudessa  kahdeksan hengen ryhmässä jäsenet olivat toisilleen entuudestaan vieraita, vain yksi oman oppilaitoksen jäsen oli tuttu. Ensimmäinen päivä olikin tutustumista ja kiireistä leiriviikon suunnittelua ja organisoitumista. 


Tiistaina aamuhämärissä lähdimme ryhmittäin hiihtämään ja suunnistamaan kartasta annetulle leiriytymispaikalle. Leirivarusteet kulkivat mukana ahkoissa ja rinkoissa. Ryhmät rakensivat leirit Pielisen rannan tuntumaan ja leirielämä alkoi vähitellen hahmottua: majoitteden rakentamista lumesta ja pressuista, ruuanlaittoa nuotiolla, vedenhakua avannosta, hiihtolenkkejä järven jäällä jne… Kaikki ryhmät kokoontuivat yhteen välillä opetustuokioihin, jossa aiheena oli mm. kalastaminen ja ruuan valmistaminen tulilla. Yksikään viritetty syötti ei kuitenkaan tainnut tuoda madetta tai haukea.. Mutta sen sijaan valmiista lohifileistä valmistui maittavia aterioita tulilla. Pakkanen paukkui -15 asteen tuntumassa ja laski viimeisenä yönä alle ­20 asteeseen. Muutamilla meistä oli viileä yö nukkua. Päivisin tehtävää leirissä oli kuitenkin koko ajan ja sitä piti myös keksiä, jotta pystyi pitämään itsensä lämpimänä. Takaisin Hyvärilään hiihdimme torstaina ja yhteensä hiihtomatkaa tuli taitettua 16 km.



Viimeisenä iltana ryhmät valmistelivat reflektioesityksiä, jotka esitettiin yhteisesti perjantaiaamuna. Kokonaisuudessaan kokemus oli vaiherikas. Aiheet vaihtelivat erätaidoista kylmäolosuhteisiin. Reissusta kuitenkin selvittiin ehjin nahoin ja hymyssä suin, vaikka välillä kaikki vaatteet päälläkin piti liikkua, jotta lämpö pysyi päällä. Tämä oli minulle ensimmäinen talviretki ja opin paljon. Välillä uudessa ja oudossa ryhmässä toimiminen oli haastavaa, mutta yhdessä kaikesta selvittiin. Olisipa ollut pidempi aika tutustua omaan uuteen ryhmään ja hioa vielä yhteistyötaitoja ja luottamusta paremmaksi. Kaikille jäi positiivinen ja hyvä kuva reissusta, etenkin itselleni kokemus oli rikastuttava.

Teksti: Eeva Mäkelä, lehtori, Tornion kampus
            Jessika Antti, opiskelija, Tornion kampus

UUH, Ihanaa olla nuorisotyöntekijä!


Tammikuusta 2011 alkaen olen saanut tehdä itselleni erittäin mieluisaa työtä ja työmuodon kehittämistä Humakin hallinnoimassa valtakunnallisessa Uusiutuva koulu ja nuorisotyö –hankkeessa. 

Case-Konnevesi

Hankkeen pilottikuntana on alusta asti ollut Konneveden kunta ja siellä nuorisotyön kehittämislaboratoriona yläkoulu ja lukio sekä vapaa-ajan ympäristöt. Tarkoituksena ei ole alun perinkään ollut, että nuorisotyö siirtyisi pelkästään kouluun, vaan olen kokenut tärkeäksi rajapinnan säilyttämisen vapaa-aikaan. Case–Konnevedellä se on tarkoittanut mm. nuorisotilatyötä sekä kerhotoiminnan ohjausta ja koordinointia. Koululla työtehtäviä on ollut todella monenlaisia aina läsnäolosta ja nuorten kohtaamisesta ryhmien kanssa työskentelyyn sekä osallisuustoimintaan. Olennaista on ollut, että nuoria kuullaan, kuunnellaan ja tsempataan sellaisissa asioissa mitkä ovat heille tärkeitä.

Työtä pitää tehdä siellä missä nuoret ovat

Haasteiden lisäksi hankevuosiin on mahtunut todella paljon myös onnistumisen elämyksiä, intoa ja hulluttelua aina ennen hiihtolomaa sattuneeseen rannemurtumaan saakka. Lasketteluretki nuorten kanssa päättyi omaan kaatumiseen rinteessä. Olin juuri hetkeä aiemmin ohjeistanut nuoria, ettei pidä mennä metsäreiteille telomaan itseään. Noh, ”älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon”. Ehkä tästä kaikesta hankehulluttelusta tekee kaiken sen arvoisen nuorilta ja aikuisilta saatu palaute. Työmuoto on koettu tarpeelliseksi ja on selvää, että nuoret tarvitsevat aikuista tsemppaajaa omissa toimintaympäristöissään. Mottoni onkin jo pitkään ollut, että pitää tehdä sitä duunia siellä missä nuoretkin ovat  -  Koulun käytävällä, ulkovälitunnilla, nuorisotilalla, kerhossa ja kyllä… myös siellä ”laskettelurintheessä”!

Tsemppaaja-palkinto

Positiivinen tekemisen meininki olikin Konnevedellä huomattu, ja se poiki minulle perjantaina 8.3.2013 Jämsässä myös pienen muistutuksen hyvin tehdystä työstä. Pääsin osallistumaan Nuorten Keski-Suomi ry:n järjestämään vuosittaiseen palkitsemisjuhlaan, jossa sain Tsemppaaja–palkinnon työstäni Konnevedellä. Kunnasta palkittiin Tsemppari-nuorena Rasa Jämsen, joka on toiminut koulumme tukioppilaana erittäin aktiivisesti sekä omalla olemuksellaan tsemppaa ja saa myös muut nuoret osallistumaan. Juhlat olivat hieno kokemus, ja tuntui hyvältä että palkittujen vuoksi oli nähty paljon vaivaa ohjelmineen kaikkineen. Ilmassa oli oikeata gaalajuhlan tuntua ja se on mielestäni hieno tapa muistaa ihmisiä, jotka tekevät arvokasta työtä nuorten asioiden eteen. Myös työporukkani Humakissa muistivat minua palkinnon saamisesta, mikä tuntui erittäin hyvältä. Itselläni on välillä huono ”Sanna-Raipemainen” tapa vähätellä omaa työtä ja tekemistä; ”emmä ny mitään mistään tiiä” -tyyliin. Palkinto ja muistamiset olivat osoitus siitä, että ehkä jotain jostain tiedänkin, ja olen hyvä siinä mitä teen. Tämän avulla jaksaa tehdä taas pitkään ja tsempata niin nuorisolaisia kuin itseäänkin! Kaipuuta on jo töihin, mutta ensin on odotettava ranteen luutumista.

Kiitokset vielä niin Konneveden kuntaan, Humakille kuin Nuorten Keski-Suomi ry:llekin muistamisista ja ihanista juhlista!

Pirteinä TKI-Akselin aamukahveilla! vasemmalla Pauliina Lahtinen ja vieressä Maarit Honkonen-Seppälä. Kuvan otti Marjo Kolehmainen.
UUH, ihanaa olla nuorisotyöntekijä!

Pauliina Lahtinen
Kirjoittaja toimii projektityöntekijänä Humanistisen ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Uusiutuva koulu ja nuorisotyö -hankkeessa

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Keski-Suomen palkitsemisjuhlassa Humakin Lahtinen vuoden Tsemppaajaksi


Tsemppaaja-aikuiseksi Konnevedeltä valitttiin Humakin hallinnoiman Uusiutuva koulu ja nuorisotyö -hankkeen projektityöntekijä Pauliina Lahtinen. Konnevedellä työskentelevä Lahtinen on kannustanut nuoria itse yrittämään ja tekemään sekä suhtautuu nuoriin ja heidän ideoihinsa avoimen rakentavasti.

Pauliina Lahtiselle (edessä), Konneveden Tsemppari-nuorelle Rasa Jämsenille sekä Laukaan Tsemppaaja-aikuiselle Raimo Paatelaiselle palkinnot jakoi kansanedustaja Aila Paloniemi. Kuvan ottanut NuK-Sun puheenjohtaja Maarit Honkonen-Seppälä.
Tsemppaaja -valinnan kriteereissä on, että aikuinen ei tee asioita nuorten puolesta, vaan auttaa ja uskaltaa antaa nuorille vastuuta ja luottamusta. Lahtinen työssään Konneveden yläkoulussa ja lukiossa sekä nuorisotila Kukkulassa on toteuttanut juuri tätä ideaa, jossa nuoret saavat tehdä, ja aikuisten tehtävänä on tukea.

Humakista yhteisöpedagogiksi (AMK) valmistunut Lahtinen kiitteleekin Konneveden nuoria ja aikuisia sekä yhteisötyökumppaneita:

”Koulussa työskentely lisää nuorisotyön vaikuttavuutta ja tavoitettavuutta. On hyvä olla siellä, missä nuoret ovat jo valmiiksi. Haluan kiittää tässä myös opetus- ja kulttuuriministeriötä, jonka pilottina Konnevedellä saadaan tehdä, tutkia ja kehittää uutta koulua ja nuorisotyötä. Tämä on ihannetyö, jossa entisessä opinahjossani saan luoda uutta koulussa tehtävää nuorisotyötä ”.


Konnevedeltä Tsemppari-nuoreksi  valittiin Pauliinan luottonuori  Rasa Jämsen, joka osallistuu tukioppilastoimintaan sekä monenlaiseen vapaaehtoistyöhön, kannustaa myös muita nuoria toimimaan sekä edistämään nuorten asioita omassa elinpiirissään.

Nuorten Keski-Suomi NuK-Su ry järjesti nyt jo kahdeksannen kerran Palkitsemisjuhlan, joka kokosi yhteen aktiivisia nuoria ja heidän parissaan toimivia aikuisia ympäri maakunnan.

Lisätietoja NuK-Sun toiminnasta ja seuraavasta nuorten itsensä järjestämästä isosta tapahtumasta eli ToukoFestistä netistä http://www.nuortenkeskisuomi.fi  sekä Uusiutuva koulu ja nuorisotyö -hankkeesta http://www.humak.fi/tutkimus/hankkeet/uusiutuva-koulu-ja-nuorisotyo-hanke

Teksti ja kuva: Maarit Honkonen-Seppälä.
Kirjoittaja toimii Humanistisen ammattikorkeakoulun lehtorina ja Nuorten Keski-Suomi NuK-Su ry:n puheenjohtajana.