maanantai 30. huhtikuuta 2012

Mutku, sitku, voiku

Osallistuin Tarja Jukkalan ja Äänekosken kampuksen opiskelijoiden kanssa Ilolla ei ole ikää –tapahtumaan 18.4. Tilaisuus oli eräs Keski-Suomen päivän tapahtumista ja samalla se oli myös EU:n 2012 teemavuoden – aktiivinen kansalaisuus ja sukupolvien välinen solidaarisuus – keskisuomalainen päätapahtuma. Tapahtuma onnistui erinomaisen hyvin. Meitä osallistujia oli yli tuhat. Kuulimme ja näimme erinomaisen hyviä puheita ja esityksiä. Yhtenä mieleenpainuvimmista esityksistä oli keskimääräiseltä iältään ehkäpä liki kahdeksankymppisten telinejumppaesitys, jonka yhteydessä Lapuan hiippakunnan emerituspiispa Yrjö Sariola, 79 vuotta, intoutui mukaan tekemään kuperkeikkaa. Opiskelijamme kiersivät tapahtumassa kyselemässä osallistujilta, mikä heidän elämässään tuottaa iloa – erilaisia hienoja piirroksia, runoja ja viestejä kertyi kymmenittäin. EU:n ehkä byrokraattiselta kuulostava teema muuttui hienosti eläväksi elämäksi ja eri-ikäisten aidoksi kohtaamiseksi itse tapahtuman toteutuksessa.

Ilolla ei ole ikää -tapahtuma Keski-Suomessa.
 Tapahtuman yhteydessä mietin, millainen tulokulma HUMAKilla on päivän teemaan, mitä annettavaa, mitä opittavaa meillä on? Tosiasiat tiedämme. Suomalainen väestö ikääntyy vauhdilla ja se merkitsee kasvavia haasteita ja tarpeita ikääntyvän väestön hoiva- ja terveyspalveluihin. Huoltosuhde heikkenee jatkuvasti – suuret ikäluokat synnyttivät maan pienimmät ikäluokat ja työllisyyskonekin yskähtelee kroonisesti.  Suomalainen yhteiskunta joutuu panostamaan tähän haasteeseen ainakin seuraavat parikymmentä vuotta – uusi tilanne sotienjälkeisessä Suomessa. Työelämää pitäisi jatkaa sekä alku- että loppupäästä. HUMAKilla (tai meillä humakilaisilla) olisi mahdollisuus nähdä edellä mainitut haasteet siten, että kehittäisimme yhä enemmän paikkoja eri-ikäisten sukupolvien väliseen vuorovaikutukseen ja oppimiseen – niin työyhteisöissä kuin laajemmin kansalaisyhteiskunnassa. Ihmiset ovat joskus kummalliseltakin vaikuttavalla tavalla kiinni omissa yhteisöissään – samanikäisten, samanmielisten, vertaisten. Ehkä erityisesti tämä koskee keski-ikäisiä. Mielekkään elämän, tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteuttaminen edellyttää kuitenkin ymmärrystä myös toisenikäisistä ja toisenlaisissa elämäntilanteissa elävistä. Ymmärryksen lisäksi myös vuorovaikutus heidän kanssaan olisi toivottavaa. Tässä meillä voisi olla vahvempi rooli.

Pähkäillessäni tilaisuuden tauolla keskusteluringissä ääneen sitä, miksi eri-ikäiset toimivatkin usein niin erillään toisistaan, eräs opiskelijani kertoi seuraavan tarinan mutkusta, sitkusta ja voikusta. Murrosikäiset ovat usein eri mieltä – mutku. Keski-ikäiset siirtävät asioita tulevaisuuteen – sitku. Vanhuksena voivotellaan sitä, mitä ei ehditty tehdä – voiku. Tarina oli hauska ja varsin osuva. Mietin kuitenkin, että ehkä nykyiset ikä-ihmiset – 1930-luvulla ja aiemmin syntyneet – eivät kuitenkaan ole voiku-ihmisiä. Ehkä he ovat eläneet enemmän päivässä ja tilanteessa kiinni, he eivät ole siirtäneet asioita tulevaisuuteen samalla tavalla kuin nuoremmat sukupolvet ovat tehneet – tai ylipäätään voineet tehdä. Ehkä me olemme niitä voiku-vanhuksia? Hyvinvointisosiologian professori Juho Saari on puhunut kollektiivisen muistin katkoksesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Nykyinen julkinen ymmärrys ja puhe hyvinvoinnista alkaa Saaren mukaan liian paljon 1990-luvun lamasta, sitä edeltävästä ajasta meillä on muistikatkos. Ehkäpä siinäkin voisimme oppia ja kuulla vanhempia sukupolvia – luulen, että he muistavat kyllä.

Teksti: Kimmo Lind, yliopettaja, Äänekosken kampus

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Mitä on HUMAKin TKI-toiminta?

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyö (TKI) on yksi ammattikorkeakoulujen lakisääteisistä perustehtävistä kouluttamisen ja aluekehittämisen lisäksi. TKI-työ on työelämätarpeisiin vastaavaa soveltavaa tutkimusta, uusien toimintojen ja palvelujen kehittämiseen tähtäävää innovaatiotoimintaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa työelämälähtöistä uusien tai parannettujen tuotteiden, tuotantovälineiden, työ- ja toimintamenetelmien ja palveluiden löytämistä, kehittämistä ja tuottamista toimialojen ja aluekehityksen tarpeisiin.

Opinnot osana TKI-toimintaa

HUMAKin TKI-työn ytimessä on TKI-toiminnan integroiminen opintoihin, jolloin opiskelijat ja opetushenkilöstö osallistuvat projekteihin ja niiden toimintaan. Tämän pedagogisen toiminnan integraation avulla niin opiskelijat kuin lehtoritkin saavat TKI-työhön osallistumalla ajankohtaisimman tiedon toimialan kehittymisestä. Näin ollen TKI-työ mahdollistaa myös joustavan reagoinnin toimialojen osaamistarpeiden muutoksiin.

TKI-työtä toteutetaan tiiviissä vuorovaikutuksessa HUMAKin muun toiminnan kanssa. Opiskelijat osallistuvat projekteihin suorittaen niiden piirissä muun muassa harjoittelu- ja projektiopintoja sekä laatimalla niiden tarpeista lähteviä opinnäytetöitä. HUMAKin TKI-toiminta tavoittelee uuden osaamisen, tiedon ja palveluiden tuottamista työelämää varten tiiviissä yhteistyössä sen kanssa.

Kehitystyötä yli toimialarajojen

HUMAKin TKI-toiminnassa keskitytään erityisesti järjestötyön, kulttuurituotannon, nuorisotyön sekä tulkkaus- ja viittomakielialoihin. Kehitystyötä tehdään kuitenkin myös yli ja ristiin näiden toimialarajojen. Esimerkiksi Kaleidoskooppi-hanke kolkuttelee toimialojen raja-aitoja tutkimalla kulttuurin toimintatapojen soveltuvuutta meri- ja metalliteollisuuden innovaatiotoimintaan. Periskooppi-hankkeen tavoitteena puolestaan on synnyttää uusia palvelumuotoja rakentamalla luovan alan sekä matkailun osaamisverkostoja. Kaikilla osa-aluellaan HUMAKin TKI-työllä kehitetään työelämää aina tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa.

Tutustu tarkemmin HUMAKin hanketoimintaan



Teksti:
Katariina Soanjärvi
Koulutusjohtaja HUMAK

torstai 19. huhtikuuta 2012

Mimoilua moniammatillisissa tiimeissä


Nuorten syrjäytyminen yhteiskunnassa on lisääntyvä ongelma ympäri Eurooppaa. Rajat ylittäviä yhteisiä isoja kysymyksiä ovat nuorten syrjäytyminen, alhainen kiinnostus koulutukseen, henkinen huonovointisuus, lisääntynyt kouluväkivalta ja väestömuutokset sekä siitä juontuva monimuotoisuuden lisääntyminen yhteiskunnassa.

MIMO - Moving In, Moving On -hanke vastaa näihin yhteiskunnallisiin haasteisiin kehittämällä taideperusteisia menetelmiä nuoriso- ja sosiaalityön käyttöön. Se haluaa antaa jokaiselle nuorelle mahdollisuuden osallistua ja innostua taiteen tuomista elämyksistä.

MIMOn arvokkaana tehtävänä on lisätä ymmärrystä eri ammattiosaajien välillä ja jakaa eteenpäin yhteistä osaamista. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa moniammatillisen tiimityöskentelyn kehittämistä sekä yhteisten opetuskokonaisuuksien järjestämistä mukana olevien korkeakoulujen opiskelijoille. Suomessa MIMO keskittyy erityisesti olemassa olevien taideperusteisten menetelmien kehittämiseen, dokumentointiin sekä menetelmien levittämiseen ammattilaisten käyttöön.

MIMO-maistiaisia Turusta


MIMO-hankkeen toiminta on jaettu viiteen alueeseen työpakettiin, joista jokainen pureutuu omalta osaltaan hankkeen eri osa-alueiden kehittämiseen. Kokonaisuuksien teemat vaihtelevat aina hankkeen hallinnoinnista harjoittelumahdollisuuksien parantamiseen, pilottityöpajojen järjestämiseen ja toisaalta tutkimusdokumentoinnin kehittämiseen ja hankittujen tulosten levittämiseen.

MIMOn puitteissa Turussa viime kuussa järjestetty seminaari keräsi yhteen hankkeesta kiinnostunutta yleisöä ja sai sen laulamaan, tanssimaan, taiteilemaan, pelaamaan ja kirjoittamaan. Toinen hankkeen aikana järjestetty seminaari esitteli osallistujilleen kouriintuntuvalla tavalla, mitä MIMO on saanut aikaan ensimmäisen toimintavuotensa aikana.

Seminaarissa kuultiin eri alojen asiantuntijoiden puheenvuoroja taideperusteisten metodien soveltamisesta sosiaali- ja nuorisotyöhön. Yhtenä puhujista vaikutti nuorisotutkimusseuran tutkija Tomi Kiilakoski, joka luennoi vakuuttavasti ihmisoikeuksista nuorison näkökulmasta katsottuna.

- Nuorten äänille pitää antaa mahdollisuus tulla kuulluksi. Meidän tehtävämme on luoda kanavat, joiden kautta se on mahdollista tapahtua. Tanssi, laulu, teatteri, valokuvaus ja kirjoittaminen ovat hyviä esimerkkejä tällaisista väylistä, Kiilakoski tiivistää.

Tilaisuudessa julkistettiin myös hankkeen ensimmäinen kirjajulkaisu. Circuit-osuudessa yleisö puolestaan pääsi tutustuman kootusti hankevuoden aikana toteutettuihin projekteihin – nuorten itsensä esitteleminä. Mukana oli muun muassa draaman keinoja käyttävä ”Saa olla selvänä” -päihdevalistuskokonaisuus, jonka prosessissa syntyneestä näytelmästä yleisö sai maistiaisia. Seminaarivieraat pääsivät myös itse kokeilemaan hankkeen puitteissa vuoden kuluessa käytettyjä metodeja kahdeksassa teemoitetuissa workshopissa.

- Hankkeen puitteissa järjestetystä projekteista saatu palaute on ollut innostunutta. Monille työpajoihin osallistuneille nuorille kokemus on ollut ainutlaatuinen ja hyvin merkittävä, kertoo projektikoordinaattori Kari Keuru HUMAKista.
HUMAKin lisäksi hankkeessa mukana olevat yhteistyötahot ovat Turun ammattikorkeakoulu, Viljandin taideakatemia, Von Krahl teatteri, PW Partners ja Turun nuorisoasiankeskus. Hanketta hallinnoi Turun ammattikorkeakoulu.
- Jokainen partneri tuo hankkeeseen mukaan oman mausteensa. HUMAKin rooli on tuoda hankkeeseen edustetuksi nuorisotyön syrjäytymistä ennaltaehkäisevä näkökulma, Keuru kiteyttää.

MIMO ja SOME


Sosiaalisen median hyödyntäminen ja käytön kehittäminen on yksi MIMO-hankkeen keskeisimmistä tavoitteista. Sosiaalisen median välineitä hyödynnetään niin tiedon ja tulosten jakamisessa kuin perinteellisessä viestinnässäkin.

Tutustu MIMOon:
Teksti: Elina Räihä

    Yhteiskunnallisuuden ytimissä: Tee SOMEthing -hanke yhteiskunnallista vaikuttamista edistämässä

    Kuva: Greg Verdino

    Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja innostuksen sekä tietopohjan saaminen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ovat isoja kysymyksiä. Miten luoda ja tukea intoa ja mielenkiintoa sekä mahdollistaa monipuolisia taitoja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun? Etenkin lapset ja nuoret ovat huomion keskipisteessä puhuttaessa aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamisesta ja oppimisesta. Huolta ovat nostattaneet niin yhteiskunnallisen osallistumisen niukkuus kuin osallistumisen polarisoituminen. Aktiiviset nuoret ovat mukana toimijoina eri foorumeilla. Samanaikaisesti osaa nuorista ei näyttäisi kiinnostavan yhteiskunnallinen toiminta ja vaikuttaminen lainkaan.

    Tee SOMEthing -projektin tavoitteena on yhteisöpedagogien ja toisen asteen ammatillista tutkintoa opiskelevien yhteiskunnallisen vaikuttamisen edistäminen. Hankkeen nimessä on sisäänkirjoitettuna ajatus sosiaalisen median keinojen hyödyntämisestä yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Tuleville yhteisöpedagogeille sekä esimerkiksi nuoriso -ja vapaa-ajan ohjaajillle sosiaalisen median eri ympäristöt ovat yksi tapa tavoittaa nuoria ja myös sitä kautta pyrkiä lisäämään osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta.

    Aktiivisen kansalaisuuden käsitteet auki


    Hankkeessa kokeillaan erilaisia yhteistoiminnallisia menetelmiä sekä mediavaikuttamisen välineitä ja keinoja yhteiskunnallisen aktiivisuuden kasvattamiseksi. Alkuvuodesta 2012 HUMAKin Nurmijärven kampuksen menetelmäopiskelijat ovat olleet ideoimassa yhteiskunnallisen vaikuttamisen ”oppimiskahvilaa” (learning cafe), jota on toteutettu Nurmijärven ohella myös HUMAKin Tornion kampuksella. Äänekoskella ja Joensuussa HUMAKin yhteisöpedagogiopiskelijat ovat päässeet kirjoittamaan itsestään yhteiskunnallisina vaikuttajina. Muun muassa Peräpohjolan opiston ja Niittylahden opiston nuoriso - ja vapaa-ajanohjaajaopiskelijoiden kera on pohdittu yhteiskunnallisen vaikuttamisen käsitettä ja muotoja. Eri yhteistyöoppilaitosten opiskelijoiden kera jatketaan vuoden 2012 aikana toiminnallisesti niin perustietojen keräystä kuin sitten käytännöllisempää vaikuttamiskeinojen haltuunottoa.

    Koska hanketyötä tehdään kaiken aikaa, huomioita ja kokemuksia on koossa vasta osasta yhteistyöorganisaatioista. Kertyneet tutkimustulokset kuitenkin osoittavat jo nyt, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen käsitteenä kaipaa avaamista ja tarkentamista. Osan opiskelijaryhmistä kanssa olen pyytänyt opiskelijoita valitsemaan paikkansa aktiivisen kansalaisen asennejanalla ja perustelemaan kantansa. Toiminnan esteiksi osa on nostanut esille tiedon puutteen ohella asuinpaikan tai ettei ole riittävän kiinnostunut toimimaan.

    Tapetille taiteen keinoin


    Opiskelijat ovat nähneet eri ihmisten mielipiteisiin vaikuttamisen mahdollisena, jos ja kun asia koskettaa riittävästi. Useat opiskelijat ovat analysoineet ja avanneet erilaisten kulttuurituotteiden merkitystä ja roolia monesta tulokulmasta. Opiskelijoilla on ollut herkullisia ideoita siihen, millä kaikilla keinoilla yhteiskunnallisia asioita voitaisiin nostaa esille, muun muassa erilaisia draaman keinoja tai musiikkia hyödyntäen. Esimerkiksi elokuvilla yritetään paljon vaikuttaa; niissä rikotaan tabuja ja nostetaan esille opetuksia. Monet ovat pohtineet myös televisio-ohjelmien ja uutisten antamaa käsitystä todellisuudesta ja nostaneet esille, että asiat esitetään aina jostakin näkökulmasta.

    Tee SOMEthing -hanke kestää kesäkuuhun 2013 saakka. Hankkeen vaiheista ja tuloksista kootaan parhaillaan menetelmäsivustoa sekä julkaisuja. Hanketta rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö ja päävastuullinen toimija on Humanistinen ammattikorkeakoulu. Yhteistyökumppaneina ovat Keski-Suomen opisto, Keuda, Lappia, Omnia, Peräpohjolan opisto, PKKY ja Niittylahden opisto sekä opiskelijajärjestöt HUMAKO, OSKU ja SAKKI.

    Teksti: Pia Lundbom
    Projektipäällikkö-lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, TKI-Anna, Helsinki

    MoSpa – moniammatillisuutta sparraamassa – hanke kehittää Pohjois-Suomen nuorisotyötä


    Kehittämis- ja tutkimushanke MoSpa on Humanistisen ammattikorkeakoulun hallinnoima ja toteuttama nuorisotyön kehittämishanke, joka toimii Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Hankkeen tavoitteena on luoda uusia moniammatillisia toimintamalleja nuorisotyön käyttöön jo olemassa olevien hyvien käytänteiden pohjalta. Varsinaisena kohderyhmänä hankkeessa ovat kuntien nuorisotoimien työntekijät ja toissijaisesti heidän monialaisten ja moniammatillisten yhteistyöverkostojen työntekijät.

    MoSpa-hanke alkoi jo olemassa olevien moniammatillisten käytäntöjen kartoittamisella ja arvioinnilla yhdessä hankekuntien nuorisotyöntekijöiden kanssa. Kartoituksen pohjalta etsittiin kuntakohtaisia kehittämistarpeita. Tähän mennessä tutkitun perusteella on selvinnyt, että mukana olevat kunnat ovat pohjoisesta sijainnistaan huolimatta taustaltaan ja resursseiltaan erilaisia ja moniammatillisuuden ilmenemismuodot vaihtelevat niissä huomattavasti.

    Hankkeen tavoitteita ja toimintaa hankekunnissa on keskeisesti vauhdittanut viime vuonna voimaan tullut Nuorisolain muutos, joka edellyttää että kunnissa on oltava monialainen nuorten ohjaus- ja palveluverkosto. Yhdeksi MoSpan keskeiseksi tavoitteeksi onkin muodostunut toimivien ohjaus- ja palveluverkostojen saaminen hankekuntiin. Hankkeessa pyritään saamaan kuva monialaisen yhteistyön toimintamallista ja toisaalta seurataan ja tuetaan niiden käynnistymistä.

    Moniammatillisen nuorisotyön lipunkantaja


    Yksi MoSpa – hankkeen keskeisimmistä toimintamuodoista on ollut koulutusten järjestäminen. Sen aikana on organisoitu kolme hankekuntien yhteistä koulutusta ja lisäksi monia paikallisia, hankekuntien tarpeesta nousseita koulutuksia. Koulutusten aiheet ovat olleet monitasoisia, sillä myös yhteistyötä kunnissa tehdään niin strategiatyön kuin erilaisten kohdennettujen teemojen, esim. ehkäisevä päihdetyö tasolla. Myös asiakastason moniammatillisessa työssä nuorisotyöntekijät ovat entistä enemmän mukana ja tarvitsevat välineitä ja rohkaisua tähän työhön. Erityiskysymyksenä koulutuksissa on käsitelty mm. nuorisotyöntekijöiden ammatti-identiteetin vahvistamista.

    Koulutusten välillä nuorisotoimen työntekijöitä on sparrattu kehittämään omaa työtään ja pidetty monialaisen ja moniammatilllisen työn lippua korkealla. Hankekuntien toimijoiden mukaan se on ollut tärkeää, sillä arjen työpaineiden ja rutiinien keskellä on ollut pakko varata aikaa myös monialaisen yhteistyön kehittämiseen. Hankekuntien nuorisotoimen työntekijät ovat vastavuoroisesti rikastuttaneet hanketyöntekijöiden kokemuksia nuorisotyöstä monella eri tavalla. Hankkeen toimesta on ohjattu HUMAKin opiskelijoita harjoitteluun hankekuntiin ja tämä on koettu tärkeäksi yhteistyömuodoksi nuorisotoimien ja HUMAKin Tornion kampuksen välillä.

    Syksyllä tulokset yksiin kansiin


    Lokakuussa 2012 ilmestyvässä hankejulkaisussa esitellään loppuvuodesta päättyvän hankkeen keskeiset tulokset. Teos tulee sisältämään artikkeleita hankekuntien työntekijöiden kokemuksista monialaisen yhteistyöryhmän käynnistymisestä sekä pohdintaa moniammatillisesta työstä nuorisotyöntekijöiden näkökulmasta. Lisäksi julkaisussa esitellään koulun ja nuorisotyön välistä yhteistyötä sekä pohditaan monikulttuurista nuorisotyötä ja käsitellään tyttötyön merkitystä nuorisotyön kentässä.

    Pirkko Salo, Projektipäällikkö Mospa-hanke

    keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

    HUMAKit Erasmusjaksolla Romaniassa

    11 yhteisöpedagogiopiskelijaa ja kaksi lehtori ovat intensiivijaksolla Romaniassa 1.4.–14.4.2012. Tunnelmia ja IP-jakson etenemistä voi seurata blogissa.