Yhteisöpedagogina työelämässä

Valmistumisestani yhteisöpedagogiksi HUMAKin Joensuun kampukselta on reilut kolme vuotta. Valmistumisen jälkeen olo tuntui suoraan sanottuna tyhjältä, kun kaikki se uurastus mitä oli opinnäytetyön ja pro-jektin eteen nähnyt olikin ohi. Myös hyppy työelämään tuntui pitkältä, vaikka minulla oli jo entuudestaan työkokemusta. Tuntui hankalalta ajatella millaisia työtehtäviä voisi nyt yhteisöpedagogin papereilla hakea. Missä työssä voisin parhaiten hyödyntää opittuja taitoja? Heti valmistumisen jälkeen ammatillinen identiteetti oli siis sanalla sanoen hieman hakusessa, mutta lohdutukseksi voin sanoa, että siitä se on pikkuhiljaa lähtenyt rakentumaan. Jokainen työkokemus on kasvattanut ja tuonut mukanaan uutta ammatilliseen identiteettiini.

Olin valmistumisen jälkeen Ammattiopisto Luovilla asuntolanohjaajana ja myöhemmin omaohjaajana. Luovilla sain lisäkokemusta erityskasvatuksesta, jonka olin valinnut myös ammatillisiksi opinnoiksi jo HUMAKin aikana. Oppilaitosympäristö työpaikkana oli minulle uusi ja valaiseva kokemus. Nuorten perheiden ja moniammatillisten tiimien kanssa tapaamiset tulivat tutuiksi työssäni. Luovilta siirryin Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän projektityöntekijäksi. Nuorten tuki –hanke on ESR-rahoitteinen nelivuotinen projekti, jossa ollaan kehitetty uusi joustava koulutuspolku avoin ammattiopisto. Työskentelen hankkeessa uraohjaajana, eli etsimme nuoren kanssa yhdessä hänelle itselleen sopivan polun joko koulutukseen tai työelämään. Joskus ohjaus lähtee aivan alusta ja aloitetaan ammatinvalintaan liittyvistä seikoista, tai sitten autan pääsemään joskus aikoinaan valitulle polulle takaisin esimerkiksi suorittamaan kesken jääneen ammatillisen tutkinnon loppuun.

Opinnoista saatu tieto käytännön testissä

Kuten alussa mainitsin, ei ammatillinen minä ollut valmistumisen jälkeen mitenkään kirkkaana mielessä. Mutta kuitenkin nyt kun työkokemusta ja vuosia on kulunut, voin peilata opiskeluajoilta saamiaan koke-muksia hieman eri tavalla. Opiskeluaikana suoritetut projektiopinnot ovat ehdottomasti olleet hyödyllisiä projektityöläiselle. Näin on helpompi pysyä kärryillä siitä missä mennään, ja millaista paperityötä ja seurantaa projektissa vaaditaan. Projektityössä ei kangistu helposti kaavoihin, koska varsinaisesti mitään valmiita kaavojahan ei ole edes olemassa, vaan ne luodaan itse.

Ei HUMAKissa turhaan puhuttu moniammatillisuuden arvostamisesta. Se on asia mihin törmään työssäni lähes päivittäin. Monella nuorella on takanaan monta tahoa (esimerkiksi mielenterveystoimisto, TE-toimisto, sosiaalitoimi ja tukiasunnot ), joiden kanssa pidetään yhteyttä. Tämä vaatii minulta työntekijänä palvelujärjestelmän tuntemista. Lisäksi että työskentelen monien eri ammattilaisten kanssa yhteistyössä, myös meidän työporukkamme on oma moniammatillinen tiimi. Meillä jaetaan työntekijöiden kesken omaa osaamistamme. Näin kehitämme itseämme ja toisiamme, mutta samalla kehitämme myös jotakin uutta ja ainutlaatuista palvelemaan alueemme nuoria.

Tärkein taito mitä olen työelämässäni tarvinnut, on ollut ohjaustaidot, ja nimenomaan yksilöohjaustaidot. HUMAKin opinnoissa painottunut ryhmän ohjaus on pienessä roolissa minun päivittäisessä työnkuvassani, mihin taas koen saaneeni hyvän koulutuksen HUMAKista. Onneksi työnantaja tarjoaa mahdollisuuden kehittää ja kouluttaa itseään yksilöohjauksen saralla. Tämä on auttanut täydentämään osaamista ja tuonut uusia työkaluja siihen kuuluisaan yhteisöpedagogin menetelmäsalkkuun.

Terveiseni

Luulenpa, että montaa muutakin saattaa valmistumisen kynnyksellä mietityttää, että mihin tästä olen suuntaamassa seuraavaksi kulkuani. Osalle saattaa tulla tarve jatkokouluttautua tai kenties vaihtaa alaa. Yleensä mielessä kuitenkin siintävät työelämän haasteet. Yhteisöpedagogin koulutus antaa hyvät valmiu-det ottaa vastaan hyvinkin erilaisia työtehtäviä, mikä on mielestäni rikkaus. Oikeastaan tärkeintä on se, että luottaa ja uskoo omiin kykyihinsä ja on ylpeä omasta ammatistaan.

Kirjoittaja Anne Lipponen työskentelee ohjaajana Nuorten tuki –hankkeessa Nurmeksessa. Hän valmistui yhteisöpedagogiksi (AMK) HUMAKin Joensuun kampukselta 2008.

Nuorisotiedottajan arki: viestintää, tiedottamista, salapoliisityötä vai jotain ihan muuta?

Selaan almanakkaa ja sieltä singahtelee silmiini lukuisa joukko erinäisiä merkintöjä. DL, tiedote, ykkönen, tiedotuslehti, viestintätiimi, viestinnän suunnittelu, juttuaiheet, haastattelu, sovi kuvaus, vedostarkistus, päivitä netti, Aatu, intranet, uusi asiakaspalvelu, USO, koulu ja nuorisotyö, messut, nuva, nuorisotilat, bänditilat, NuortenLaturi, Painovirhe, Avartti, valokuvat, Aaltoja -lehti, viikkotiedote, jory, tapahtumaryhmä, kysy -palsta…

Viestintä punaisena lankana

Nuorisotiedottajan työni Jyväskylän kaupungin nuorisopalveluissa voi näyttää sillisalaatilta, koska viestintä liittyy lähes kaikkiin asioihin. On työssäni kuitenkin järki ja punainen lanka.

Kulunut työviikko toi tullessaan pienen työsuman, koska takana on parin viikon poissaolo. Mutta asia ja palaveri kerrallaan kaikesta selvitään. Maanantai käynnistyi sähköpostisuman purkamisella ja täyttyi palavereista. Jyväskeskuksen Nuorten tila –palaverissa suunnittelimme muiden asioiden lisäksi myös tiedottamista. Sovimme, että JK:n viikoittaiset toiminnat päivitetään edelleen nettisivuille, facebookia hyödynnetään ja varsinaisen tiedotteen teemme loppukuusta. Tiedotteessa vedetään hiukan yhteen mennyttä ja kerrotaan tulevista toiminnoista – mikäli tila on vielä käytössämme.

Vuoropuhelua ja kirjoittamista

Nuorisopalvelujen laajennetun johtoryhmän kokouksessa muistutan vuoden viimeisen Jyväskylän kaupungin tiedotuslehden parin viikon päässä olevasta DL-päivästä. Kerron, että nuoret -sivun A-jutun aihe on koulun ja nuorisotyön yhteistyö ja B-jutun uusi nuorisovaltuusto. Tiedotuslehden työprosessi on varsin pitkä, sillä juttutoiveet esimerkiksi joulukuussa ilmestyvää lehteä varten on esitetty toimituskunnalle jo kolme viikkoa sitten. Juttujen varsinaista työstämistä en ole vielä aloittanut, mutta esimerkkitapaukset, joista kirjoitan, ovat selvillä. Seuraavana on vuorossa haastattelujen sopiminen ja haastattelut, kuvittamisen ideointi ja kuvauksista sopiminen kuvaajan ja kuvattavien kanssa ja sitten vasta kirjoitellaan.

Nuorten ääni kuuluu myös viestinnässä

Alkuviikon työlistalla on menovinkin ja mediatiedotteen laatiminen nuorten tuottamasta Young Fashion -muotinäytöksestä. Menovinkki on nopeasti työstetty ja lähetetty eikä tiedotteenkaan työstämistä onneksi tarvinnut aloittaa nollasta. Olimme jo suunnitelleet ja ideoineet tapahtuman ja toiminnan viestintää aiemmin nuorten valmentamisesta ja ohjaamisesta vastaavan Sannan ja nuorten ryhmässä mukana olevan Jannan kanssa aiemmin. Janna olikin kirjoittanut faktapaketin ja haastatellut muutamia mukana olevia nuoria.

Nuorten toimintaryhmästä on myös ollut jo aiemmin juttua sekä kaupungin tiedotuslehdessä että ykkösuutisessa. Aiempia materiaaleja hyödyntäen tiedotteen muokkaaminen käy sujuvasti. Vielä puhelinsoitto ja pieni kommentti kauppakeskusjohtaja Akilta ja nuorisojohtaja Kolulta tiedotteeseen sekä varmistus että Sanna ja Aki ovat puhelimella tavoitettavissa. On tärkeää, että tiedotteissa on lisätietojen antajat yhteystietoineen, että he ovat myös oikeasti tavoitettavissa, ja että lisätietojen antajat ovat asian kannalta oikeat henkilöt.

Koska nuorisopalvelujen toiminnan punaisena lankana kulkee nuorten osallisuus, kulkee se myös viestinnässä. Tällä kertaa nuorten ryhmän edustaja ei ole lisätietojen antajana medialle, mutta tiedotteessa kuuluu nuorten ääni ja asioita sanotaan nuorten äänellä. Mikäli mediaa saapuu itse Young Fashion -tapahtumaan, nuoret ovat siellä haastateltavina.

Mediatiedote on valmiina lähtöön otsikolla: Nuorten tuottama Young Fashion -muotinäytös sädehtii Jyväskylässä. Tiedote lähtee meiltä sähköpostilla laajalla jakelulla kaupungin yhteisiä medialistoja hyödyntäen. Kaikki mediatiedotteet laitetaan myös kaupungin nettisivujen uutisvirtaan sekä tietysti jo ennen medialle lähettämistä sähköpostilla asianomaisille ja asianosaisille henkilöille sekä kaupungin viestintävastaaville.

Mediaa lähestytään aktiivisesti

Nuorisopalvelut lähestyy mediaa aktiivisesti ja näkyy ja kuuluu varsin mukavasti niin paikallisessa kuin maakunnallisessa mediassa. Kuluvalta vuodelta ei ole tilastollista tietoa muuta kuin lähteneiden mediatiedotteiden osalta. Tähän mennessä olemme lähestyneet mediaa 80 tiedotteella eli keskimäärin viikossa meiltä lähtee kaksi-kolme tiedotetta.

Tehdessäni opinnäytetyötä yhteisöpedagogin ylempään tutkintoon liittyen, tutkin kunnallisen nuorisotyön mediajulkisuutta. Tarkastelin työssäni muun muassa lähteneiden mediatiedotteiden määrää ja läpimeno-osuutta mediassa. Tutkimusajankohtana (4 kk) nuorisopalvelut lähestyi mediaa 34 tiedotteella, joiden läpimeno-osuus pelkästään sanomalehti Keskisuomalaisessa oli 68 %. Näppituntumalla voisi arvioida että valtaosa tiedotteista pääsee julkisuuteen tavalla tai toisella. Saas nähdä miten käy Young Fashion -tapahtuman osalta.

Asiaa tuntevat tiedonlähteinä

Ensi viikolla on meidän vuoro saada uutisemme kaupungin nettisivujen ykkösuutisen paikalle. Uutisen aiheena on Nuorten vaikuttamisviikko. Kokoan jutun kirjoittamista varten aineistoa. Osan materiaalista saan osallisuuskoordinaattori Eevalta, osan kyselen sähköpostilla toimintaa viikolla järjestäviltä, haastattelen aiheesta myös Jyväskylän nuorisovaltuuston puheenjohtaja Santeria, joka on sopivasti käymässä toimistollamme. Kun aineisto on kasassa, kirjoittaminen itsessään käy varsin nopeasti. Ennen jutun julkaisua jutuissa haastattelemani ihmiset saavat tekstit katsottavakseen. Näin toimin aina myös tiedotteiden osalta.

Juttuun sopivia kuvia etsiessäni selaan kuvapankkiamme, tyhjennän kaksi kameraa ja kollaan vielä omaa kuva-arkistoa. Valokuva-asiat ovat meillä vielä lapsen kengissä. Julkaistavaksi ja käytettäväksi soveltuvia, toimintamme sisällöistä kertovia kuvia - joissa on myös kuvausluvat kunnossa - meillä on liian vähän. Mutta uskon, että tähänkin asiaan saadaan jossain vaiheessa parannusta.

Viikkoon on kuulunut myös muun muassa toimintamme esittelyä Hyvin voidaan –seminaarin ”messu-osiossa”, My Way -messujen Jyväskylän osastoon liittyvien asioiden hoitamista, uuden asiakaspalvelumallin kansalaisraadin suunnittelua, nuorisopalvelujen sisäisen viikkotiedotteen kokoamista ja lähettämistä, sähköpostitiedotteiden välittämistä, suunnittelua kollegojen kanssa, kollegojen konsultointia, nettisivujen päivittämistä, seuraavan viikon palavereihin liittyvää pohdiskelua, blogin kirjoittamista…

Suunnitelmat ohjenuorana, ihmiset elintärkeitä

Kaupungin viestinnän linjaukset toimivat yleisinä ohjeina myös nuorisopalvelujen viestinnässä. Arjen viestintä pohjautuu toiminnan strategioihin, linjauksiin ja suunnitelmiin ja toiminnan vuosikello rytmittää viestintää hyvin pitkälti. Käytännössä tiedottamisen aiheet ja aikataulut nousevat pääasiallisesti toimintasuunnitelmasta. Mutta totuuden nimissä on sanottava, että toisinaan on tehtävä myös salapoliisityötä ja luettava asioita työkavereiden puheiden rivien välistä ja tarttuva sivulauseessa ohimennen mainittuun sanaan. Tiedote- ja juttuvinkkiä ja näkökulmia on metsästettävä korvat pitkällä.

Onneksi työni tukena toimii nuorisopalvelujen viestintätiimi, jossa me yhdessä suunnittelemme nuorisopalvelujen viestintää ja jossa nuorisonohjaajat ”ilmiantavat” mielenkiintoisia ajankohtaisia asioita ja näkökulmia. Merkittävä arjen tukiverkosto viestijän työlleni oman organisaation ihmisten lisäksi on kaupungin viestintävastaavat.

En tiedä onko kulunut viikko ihan se tyypillisin työviikko, ja onko sellaista olemassakaan - työntäyteinen ja mielenkiintoinen kuitenkin. Tänään suuntaan vielä kulkuni Jyväskeskukseen Young Fashion -muotinäytökseen katsomaan sädehtiviä nuoria kulisseissa ja lavalla kameran linssin läpi. Työn suola on ehdottomasti nuorten kohtaaminen ja heidän kanssaan toimiminen.

Kirjoittaja Tuija Ijäs tekee työtään Jyväskylän kaupungin nuorisopalveluissa nuorisotiedottajana.

Taas antoisa päivä tasapainoillen kulttuuri- ja nuorisojärjestötyöläisen roolissa

Meillä oli eilen synttärit. Nuorten Keski-Suomi ry täytti 8 vuotta. Toimisto näyttää aamulla siltä, että synttärien jatkot olisivat kestäneet aamuun asti – pöytäliinaan on piirretty verkkoja ja käärmeitä.

Todellisuudessa maanantaisten juhlien jatkoina oli nuorten maakunnallisen vaikuttajaryhmän suunnittelupalaveri 8.11. nuorten ja kunnanjohtajien kohtaamistilaisuuteen liittyen. Verkot ja käärmeet ovat pöytäliinaan ilmestyneet, koska kannustimme vieraitamme kertomaan meille mitä yhteistyötä voisimme tehdä ja millaisiin juttuihin pitäisi jatkossa tarttua.

Vaikka olenkin väsynyt juhlista, toimistolle oli ihana tulla tänään. Tänään piti olla rauhallinen päivä. Yksi ainoista päivistä tällä viikolla, jolloin olen koko päivän toimistolla. Harvinaista luksusta. Aikaa Dynamon maksatushakemuksen viimeistelyyn. Aikaa perehtyä uuteen haasteeseen – Palkitsemisjuhlaan! Parhaillaan käytän pienen osan työajastani My Way –tapahtuman järjestämiseen ja tiimin valmentamiseen. 15.-16.11. järjestettävän tapahtuman jälkeen pääsen verkostoitumaan keskisuomalaisten kuntien nuorisotoimien kanssa oikein urakalla. Palkitsemisjuhlassa maakuntamme aktiiviset nuoret ja osallistavat aikuiset saavat ansaitsemansa tunnustuksen ja pääsemme nostamaan nuorisotoimintaa esille erilaisella tavalla. Tällaisista jutuista saan aina ihan mielettömiä kicksejä.

Palkitsemisjuhlan materiaaliin perehtymisen lisäksi tänään oli tarkoitus valmistella kahta tulevaa LastenParlamentin kokoustekniikkakoulutusta. Erään alueen PikkuParlamentin diskotyöryhmän palaveri on vasta ensi viikolla, mutta senkin valmistelut on hyvä käynnistää jo nyt. Vaikuttamisviikon julistekin pitäisi saada kasaan tänään, mutta siihen on hyvin aikaa. Varsinkin, kun osa toimistomme väestä on palaveeraamassa suuriman osan päivästä Nuorten Yrittäjyystalojen valmentajien kanssa.

Käynnistän koneeni ja rupattelen hetken sihteerimme kanssa ennen sähköpostien avaamista. Viimeiset päivitykset julisteeseen ovat saapuneet. Ja kappas. Kokoustekniikkakoulutukset siirtyvät eteenpäin. Kiireinen viikkoni onkin yhtäkkiä vähän rauhallisempi. Lueskelen materiaaleja jalat pöydällä – iloitsen samalla sekä poikkeuksellisen siististä työpöydästäni (synttärit!) että rennosta työpaikastani, jossa voin lukea varpaat pöydällä (jee!).

Ja sitten tietenkin rento päivä muuttuu. My Way –tiimiläisiä alkaa ilmestyä toimistolle. Yksi vaikuttajaryhmän nuorista tulee sopimaan heidän My Way osastonsa toteutuksesta ja huomaan olevani mukana monen tunnin pituisessa palaverissa, jossa nuorten edustuksellisen vaikuttamisen lisäksi puhutaan verkostoista, messuvierailijan keskittymiskyvystä, Jyväskylän LastenParlamentin alueellisesta rakenteesta ja sovitaan poikkeuksellisen aktiiviselle nuorelle yllättäen harjoittelupaikka. Samalla ideoin Flash mainosta Jumboscreenille tiimiläisten kanssa ja jossain välissä ehdin vielä keskustella osallisuudesta ja yhdistyksemme tulevan vuoden toiminnasta työkaverini kanssa.

Tehokas ja rauhallinen työpäiväni on todellakin ollut tehokas, muttei missään tapauksessa rauhallinen. Huomaan istuvani klo 17.38 työpöytäni ääressä kirjoittaen blogitekstiä. Päivällä toimiston täyttäneet My Way –tiimiläiset ovat vaihtuneet ToukoFest johtoryhmään. Tällaisen päivän jälkeen on vaikea saada energiatasoa laskemaan kotonakaan. Odotan jo innolla huomista.

Kirjoittaja Sanna Kujala on projektisuunnittelija Nuorten Keski-Suomi ry:llä. Hän koordinoi Jyväskylän LastenParlamenttia Dynamo – lisää virtaa kuntien ja järjestöjen yhteistyöhön –hankkeen kautta, valmentaa My Way –tiimiä ja osallistuu yhdistyksen muiden toimintojen toteutukseen ja kehittämiseen. Hän on valmistunut kulttuurituottajaksi Humanistisen ammattikorkeakoulusta ja tasapainoilee kulttuuri- ja nuorisojärjestötyöläisen rooleissa päivittäin.