Myötätuulessa – Ilon pienet muruset ovat kasvatustyön suuri voima

Kaksikymppisenä ramppasin koululla tämän tästä, tein töitä iltaisin sosiaalityöntekijän kanssa ja järjestelin erilaisia tapahtumia järjestöjen ja seurakunnan kanssa. Arkisuudessaan yhteistyö oli innostunutta ja yhteisyyden tunne oli vahva, vaikkei kukaan vielä maininnut etsivää nuorisotyötä, koulussa tehtävästä nuorisotyöstä nyt puhumattakaan.

Tiedän, että yhteisöllisyyden vahvistaminen kouluissa on tätä päivää. Parinkymmenen vuoden takaiset ensi askeleeni nuorisotyössä ja kokemukseni Hankasalmen nuorisotyöntekijänä ovat merkityksellisiä; pääsin kohtaamaan monen ikäluokan nuoret kerralla koulussa. Pidin ennaltaehkäiseviä päihdetunteja, kuuluin erilaisiin opettajista ja yhteistyökumppaneista koostuviin työryhmiin, tapasin nuoria välitunneilla – kun on itse elänyt sen todeksi, on ollut hyvä jatkaa yrittäjänä – laajentaa ja soveltaa kokemuksen tuomaa tietoa käytäntöön. Siitä hyvänä esimerkkinä toimii juuri ilmestynyt kirja Rakenna hyvä luokkahenki. www.ps-kustannus.fi/tuote/922833957.html.

Oman kokemukseni perusteella näkisin tärkeänä, että nuoren yhteisöpedagogin on hyvä tuntea perustyötä, minkä kautta avautuu näkökulma yhteiskuntaan, yhteisöihin ja kasvattamiseen, verkostoihin ja vuorovaikutukseen erilaisten toimijoiden kanssa. Kehittämistyö lähtee liikkeelle arkisista kohtaamisista. Kohtaan edelleen työssäni nuoria ryhmissä ja teen myös yksilöohjausta. Uunituoreeseen HUMAKin julkaisuun Sosiaalinen vahvistaminen kokemuksina ja käytänteinä kirjoitin artikkelin, missä käsittelin hankemaailmassa syntyneitä ajatuksia nuorten ohjaamisesta.

HUMAKissa olen toiminut kouluttajana Kouluttajan erikoistumisopinnoissa. Koulutuksen aikana olen kohdannut yhteisöpedagogeja ja muita korkeakoulututkinnoilla suorittaneita opiskelijoita. Pidän koulutustilanteista, joissa on toiminnallisuutta ja tekemistä, ja samalla on mahdollisuus käydä asioita läpi syvällisesti. Mukaan pitää mahtua myös iloa ja hilpeyttä, mitä nuorisotyö ja opettajienkin työ parhaimmillaan sisältää. Kouluttajan työssä on samanaikaisesti mukana syvällisyys ja inhimillisen elämän koko kirjo. Oman roolin ja ammatillisen identiteetin pohtiminen on merkityksellistä, ja usein tekemisen kautta voi päästä siihen paremmin käsiksi.

Miten minusta tuli yrittäjä? Tähän ei ole yhtä vastausta, mutta intuitiivisesti koen, että ihmissuhteisiin ja yhdessä tekemiseen kaikki lopulta perustuu. Nuoruudessa on jotain erityistä. Pieni ja vähäeleinen toiminta voi synnyttää suuria ja elämänkestäviä ratkaisuja. Nuoruuden perustehtävä on itsenäistyminen. Järjestöihmiset, opettajat, nuorisotyöntekijät ja muut tärkeät aikuiset voivat olla isossa ja merkittävässä roolissa etenkin silloin kun omiin vanhempiin täytyy tehdä irtiottoja. Koskaan ei voi puhua liikaa itsetuntemuksen tärkeydestä tai tunteista. Koen, että yrittäjyyteni kautta voin edistää, uudistaa ja kouluttaa alan ammattilaisia ja osallistua esimerkiksi kirjoittamalla laajemminkin alan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Jotta voin olla yrittäjä, tarvitsen ihmissuhteita ja yhteisöjä; yksin tekeminen on yrittäjyydestäni kaukana. Puhunkin mieluummin yhdessä tekemisestä kuin verkostojen ja markkinoinnin tärkeydestä.

Yrittäjä Tiina Honkosen koulutusta ja ohjausta tarjoava Myötätuuli – niminen yritys on toiminut vuodesta 2003. Tiinan haastatteluun pohjautuvan jutun kirjoitti Johanna Kuivakangas.

Etsivää nuorisotyötä kouluyhteisössä

HUMAKista jouluna 2009 yhteisöpedagogiksi valmistunut Maiju Hakkarainen (kuvassa), 23, toimii Hankasalmella etsivänä nuorisotyötekijänä yhdessä työparinsa Eija Jalkasen kanssa. Hankasalmella etsivä nuorisotyö käynnistyi kesällä 2010. Työparin kesken työnjako on sovittu niin, että Maiju keskittyy pääasiassa yläkouluikäisiin, nivelvaihetta käyviin nuoriin ja Eija puolestaan täysi-ikäisiin. Kohderyhmään kuuluvat 13-25-vuotiaat nuoret.

Yhteistyötä koulun kanssa alettiin tehdä heti syksyllä 2010 koulujen avattua ovensa. Yhteisiä tavoitteita ja menetelmiä käytiin läpi neuvotteluissa. Nivelvaihetta elävät yhdeksäsluokkalaiset ovat pääasiallinen kohderyhmä kouluyhteisössä, mutta samalla tutuksi tulevat myös seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaiset nuoret. Maiju käy Hankasalmen yläkoululla noin kaksi kertaa viikossa. Koululla hän viettää aikaa nuorten kanssa välitunneilla, järjestää yksilötapaamisia, tiedottaa tärkeistä asioista ja tapahtumista sekä välillä myös hassuttelee yhdessä nuorten kanssa. Hassuttelun kautta on helppo avata keskusteluyhteys yläasteikäiseen nuoreen.

Etsivän työntekijän läsnäolo niin koulussa kuin vapaa-ajalla mahdollistaa kokonaiskuvan hahmottamisen nuorten elämäntilanteesta. Pieniä ja yksinkertaiseltakin tuntuvia asioita koskeviin keskusteluihin on syytä suhtautua "herkällä korvalla" ja panostaa kannustamiseen. Esimerkiksi koetuloksesta kehuminen on monelle nuorelle tärkeää.

Koulussa nuoret tulevat rohkeasti juttelemaan asioistaan ja pyytämään tarvittaessa myös apua. Kohtaamisessa tärkeää on antaa nuorelle tarpeeksi tilaa ja aikaa. Suinpäin hommiin usuttaminen ei ole hyvä toimintamalli. Nuorten ja etsivien välille onkin muodostunut toista osapuolta kunnioittava suhde. Olemalla aktiivisesti läsnä eri yhteyksissä pysyy aina ajan tasalla hankasalmelaisten nuorten tilanteesta ja tietää, mikä on in ja mikä out. Koululla nuorten tavoittaminen ja varhainen puuttuminen sitä vaativiin asioihin käy nopeasti. Maijulla on kyky havaita apua tarvitseva, ja hän pystyy nokkelasti myös puuttumaan asioihin.

Hän on myös saanut lämpimän vastaanoton niin opettajien kuin nuorten puolelta. Koulun henkilökunnasta eniten yhteistyössä hänen kanssaan ovat erityisluokanopettajat, oppilaanohjaaja, rehtori ja terveydenhoitaja. Etsivän nuorisotyön näkökulmasta yhteistyö on säilynyt moitteettomana, eikä suuria kehittämistoiveita ole noussut esiin. Maiju toivoisi kuitenkin pääsevänsä säännöllisesti osallistumaan oppilashuoltoryhmän (OHR) kokouksiin mukaan keskustelemaan asioista. Vanhempainiltoihin hän myös mielellään lisäisi tiedottamista etsivästä nuorisotyöstä, jotta saataisiin luotua toimiva yhteys oppilaiden huoltajiin ja vanhempiin. Omassa työssä seuraava kehittämisenpaikka ja haaste on reviirin laajentaminen myös Hankasalmen lukion suuntaan.

Osa nuorista juurtuu Hankasalmelle vähän liiankin hyvin, ja muutto pois kotipaikkakunnalta koetaan liian raskaaksi. Tällaiset nuoret palaavat kesken opiskeluiden takaisin kotiin, ja heidän kontaktoiminen on osa Maijun työtä. Lähimmät toisen asteen oppilaitokset ovat Pieksämäellä ja Jyväskylässä, ja nuorisolain uudistusten ansiosta tieto koulun keskeyttäneistä voidaan välittää suoraan Maijulle. Koulupudokkuus on kuitenkin harvinaista Hankasalmella.

Yhteistyötä tehdään koulun lisäksi myös sosiaalitoimen, työ- ja elinkeinotoimiston, nuorisotyöntekijän, Kelan ja poliisin kanssa. Yhteistyöverkoston laajentaminen myös Hankasalmen päättäjien suuntaan olisi toivottu kehitysaskel, jotta tietoisuus etsivän työn luonteesta ja laadusta lisääntyisi. Harrastusmahdollisuuksia nuorille kyllä löytyy omalta paikkakunnalta, mutta vastapainona hyville harrastuksille osa nuorista on löytänyt tien päihteiden maailmaan. Ennaltaehkäisevän päihdetyön merkitystä ei voi liiaksi korostaa, ja siihen tulisikin etsivän nuorisotyöntekijän mielestä panostaa enemmän Hankasalmella. Myös mielenterveysongelmat ovat nuorten haasteena. Näiden paikallistettujen ongelmien valossa tuntuu siltä, ettei etsivän nuorisotyöntekijän tarvitse juurikaan hakea oikeutusta ja osoittaa tarpeellisuutta työlleen. Tehtyä työtä on kuitenkin vasta vuosi takana, ja luottamuksen synnyttäminen voi viedä aikaa. Maiju kuitenkin saa valoa päiviinsä nuorista, jotka tekevät työstä mielekkään ja monipuolisista tehtävistä, joita työ tarjoaa. Pienetkin asiat saavat hyvälle mielelle, mutta erityisen antoisaa on nähdä, kun kovan työn tuloksena saa vihdoin nuoren kiinnitettyä johonkin.

Keski-Suomen alueella toimii tällä hetkellä yli 20 etsivää nuorisotyöntekijää. He ovat muodostaneet oman verkostonsa, jonka kesken järjestetään tapaamisia, vaihdetaan kuulumisia ajankohtaisista asioista ja pyydetään toisilta tarvittaessa neuvoja. Vertaistukea jaetaan myös niille, jotka eivät tapaamisiin syystä tai toisesta pääse, sillä jokaiselle heistä toimitetaan jälkikäteen muistio tapaamisessa käsitellyistä asioista.

Kiitosta hyvän pohjatyön luomisesta Maiju antaa Hankasalmella vuosina 2008-2010 toimineelle Nuorisoilmiِö-hankkeelle. Hanke oli HUMAKin koordinoima, ja yksi sen toimintamuodoista oli koulussa toimiva nuorisotyöntekijä. HUMAK jatkaa toimintamallin kehitys- ja selvitystyötä kesään 2013 asti valtakunnallisessa Uusiutuva koulu ja nuorisotyö -hankkeessa.

Kirjoittaja yhteisöpedagogiopiskelija Tarja Urpilainen oli harjoittelussa HUMAKin Uusiutuva koulu ja nuorisotyö-hankkeessa.